Viime päivien ja viikkojen teema on ollut lisääntyvä ulkoilu. Ilmojen lauhtuminen ja Igorin kasvaminen ja reipastuminen ovat saaneet aikaan sen, että meidän koirapesue oleskelee päivittäin ulkoilmassa yhteensä vähintään kahden tunnin verran. Toki koko aikaa ei vielä lenkkeillä, mutta kun aamu- ja iltapissatukset lasketaan yhteen varsinaisten lenkkien kanssa, on tulos jopa kolme tuntia ulkonaoloa päivässä.
Ja kyllähän sillä on vaikutuksensa myös kaksijalkaisiin. Mieli lepää, keho tykkää saamastaan liikunnasta ja lisähapesta, ja ajatuksetkin kirkastuvat kummasti. Kevään saapumisen merkkejä voi havainnoida päivä päivältä - mustarastas luritteli Munkkiniemen rannassa jo jokin aika sitten, ja eilen bongasimme ensimmäiset pajunkissat. Ihmiset ovat hyvällä tuulella tavatessaan pennun ja jäävät usein juttelemaan kaikesta muustakin.
Kaikkein parasta on kuitenkin seurata, miten pikkuotuksemme viihtyy ulkolenkeillään. Se ei hevillä väsy, vaan touhottaa menemään varsinkin vapaana ollessaan. Lisääntyneet leikit muiden koirien kanssa ovat tehneet nannaa Igorin itseluottamukselle, ja se osaa nykyään jopa sanoa takaisinkin leikkipainissa. Aiemmat huoleni kullanmurumme joutumisesta jatkuvasti kasan alimmaiseksi ovat osoittautuneet liioitelluiksi. Eihän meillä mitään nössöjä olla!
Igor on ehtinyt saada lähiseuduilta jo muutamia kivoja kavereita. Meidän talossa asuva naapurin seitsemänkuinen Molli-pentu taitaa olla ihan kaikista ihanin ystävä, mutta ei yläkerran Ronjakaan paljoa häviä. Ihania ovat olleet riehumiset myös Oliver-mäyriksen kanssa lähipuistossa. Lisäksi Talin golfkentillä ulkoillessa on säännöllisesti tullut mukavia koiria vastaan. Tänään Igor tapasi siellä rotutoverinsa, ihanan vuoden ikäisen Torsti-göötin, jonka kanssa leikkimisessä oli heti alusta asti suurta sielujen sympatiaa.
Eilen ulkoilimme kahdeksan koiran ja viiden omistajan voimin Sipoon koirametsässä. Paikalla olivat Igor, Varpu-sisko, Riemu-veli, Varpun Sara-sisko sekä kasvattajamme mukana Piitu-äippä, Sonja, Keiju ja Rölli. Vaelsimme yhtenä isona laumana puolentoista tunnin lenkin. Pennut riekkuivat etunenässä, eikä väsy näyttänyt painavan missään vaiheessa, vaikka otukset viipottivat siksakkina meihin ihmisiin nähden moninkertaisen matkan. Täytyy ihailla pikkutyyppien kuntoa ja jaksamista!
Igor ja Varpu jaksoivat ottaa autossa matsia vielä paluumatkallakin, eli edes metsäily ei riittänyt kaiken riehuenergian kuluttamiseen. Sen sijaan kotona meillä oli koko illan erittäin tyytyväinen ja raukea koiruus...
Huomenna taas metsään!
 |
| Isokoira ja muikean näköinen pikkukoira |
 |
| Igor-jänö loikkii eteenpäin |
 |
| Laumavaellusta |
 |
| Igor härdellöi joukkion keskellä |
 |
| Nujuutuskaverit Igor ja Varpu. Sopuisaa yhteisposeerausta kestää vain hetki. |
 |
| Mitä? Mekö riiviöitä? Viattomat penikat Igorin matkamökissä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti