Kesä ja kärpäset punkit

Kauan odotettu kesä tuli sitten varkain. Kun kolme viikkoa sitten kävimme ensimmäisen kerran pentu-uinnissa, oli maassa vielä lunta ja ulkona nollakeli. Tänään lämpötila kohosi lähes +20 asteeseen, nurmikko vihersi ja puihin olivat puhkeamassa lehdet. Miten tässä näin nopeasti kävi?

On sitä kevättä odotettukin. Ihanaa, kun ulkoilemaan ei tarvitse enää valtavia vällyjä, eikä kaikkialla ole upottavia hankia, vaan pikkukoirakin voi temmeltää muuallakin kuin tallatuilla poluilla. Igor on rakastanut nuuskutella, tonkia ja maistella lumen alta paljastuneita ihania asioita, joista osa on kuitenkin isäntäväen mielestä ollut hivenen ällöttäviä. Tarkempaa listaa kuvailematta täytyy vain toivoa, että monipuolinen ruokavalio parantaa vastustuskykyä.

Kevään edetessä Igor on saanut myös uusia tapoja. Matin äidin pihalla harjoiteltiin ensimmäistä kertaa maan ytimeen kaivautumista, kun otus teki intohimoisesti varmaankin itsensä kokoisen kuopan. Se oli ensimmäinen kerta koskaan, kun Igor kaivoi mitään, ja kuinka ollakaan sain lukea Facebookista samana viikonloppuna sekä Igorin siskon että veljen harjoitelleen tahoillaan kaivuupuuhia. Ihmeellistä, miten samanaikaisesti sisarukset kasvavat ja kehittyvät.

Tunsin myös lievää huvittuneisuutta ja samanaikaista koiramamalle oikeutettua ylpeyttä, kun meidän lapsi ilmiselvästi merkkasi ensimmäisen kerran. Tämä tapahtui Mankkaan Murren Murkinan edessä, mihin meidän uhkealla uroksella luonnollisesti olikin suorastaan huutava tarve jättää oma hajumerkkinsä. Yritin pissattaa Igoria pienellä nurmikaistaleella, mutta otus ei suostunut tekemään siihen tarpeitaan, vaan veti lähimmän aidantolpan luokse, kiertyi huolellisesti sen ympäri ja lorotteli sitten sen juurelle. Jalkaansa se ei vielä osannut nostaa, mutta yritys osua maalin oli jo melkoinen.

Kesän inhottavin tuliainen on ollut punkit. En tiedä, mikä täällä Munkkiniemessä on, mutta punkkeja tuntuu vilisevän meidän lähimetsissä aivan tajuttomasti. Yhdenkin lenkin jälkeen löytyi turkista viisi salamatkustajaa, ja niitä on myös löytynyt muualta meiltä sisältä: keittiön pöydältä ja omalta käsivarreltani mönkimässä. Nämä löydökset olivat omiaan aiheuttamaan pientä hysteriaa, jota lievitettiin levittämällä Igorin selkään punkkitököttiä. Siitä huolimatta punkkitarkastukset tehdään meillä nykyään joka lenkin jälkeen.